Say It By Melody

Tuubihuivi valmistui lopultakin toissapäivänä ja tällaiselta se näyttää käytössä: Jo aiemmin valmistui vastaavanlainen mustana versiona: Koiran villapaita on myös edennyt hieman, tosin sitä on joutunut purkamaan erinäisiä kertoja, kun olen yrittänyt samaan aikaan seurata telkkarista ohjelmia.  Iltaisin neulomista olen joutunut rajoittamaan, koska sillä ei ole minuun väsyttävää vaikutusta, päinvastoin. Unentuloa nopeutan ratkomalla ristikoita, sudokuja tai muita vastaavia.

Neulerintamalla työn alla on kaksi projektia: tuubihuivi ja koiran villapaita. Nuoremmalle tyttärelleni tuleva tuubihuivi on tv:n katseluprojektini, siksi teen sen aina oikeana neuleena. Pienenä jujuna huivissa ovat raidat, joiden paikka määräytyy oman ahkeruuteni mukaan eli aina uuden päivän neulonta alkaa eri värisellä raidalla, joten raitojen välin jää kunkin päivän aikaansaannos.Lanka on Novitan rose mohair. Työn leveys on 45 cm ja kokonaispituus tulee olemaan noin 140 cm. Lopuksi ompelen päät yhteen ja päättelen kymmenet langanpäät. Toivon tämän päivän olevan lähellä, jotta saan puikot muuhun käyttöön. Koiran villapaidasta on kaulus valmiina. Tämä on kolmas kerta kun teen samaa paitaa, ja toivottavasti myös viimeinen. Malli on  DROPSin Koiran Norjalaisneule .

Muutama viikko sitten keräsin koiralenkillä ollessani iloisen värisiä syksyn lehtiä mukaani. Kotiin päästyä huuhtelin lehdet ja laitoin sanomalehden päälle kuivumaan. Näistä kauneimmat ja suorimmat sitten päätyivät ikkunakoristeiksi. Kokeilumielessä liimasin lehdet toisiinsa ja hyvinhän se onnistui. Lehdet olisi tietenkin voinut kuivattaa painon alla, jolloin niistä olisi tullut sileitä, mutta itse pidän siitä, kun ne ovat kupruisia.

...eli ensimmäisen kerran elämässäni tein tänään Bebe-leivoksia. Ohje on leikelty jostain lehdestä ja tuossa se on odottanut pinossa kokeiluun pääsyä. Leivosten tekeminen ei ollut ollenkaan niin hankalaa kuin olin etukäteen odottanut. Alkuperäisessä ohjeessa leivoksia tulee 12 kpl, itse tein varmuuden vuoksi heti kolminkertaisen annoksen. Kärsivällisyyttä tämä näpertely toki kysyi: pohjien tekeminen oli aluksi hidasta ja luulin, että siihen menee koko elämä, mutta kun tekniikka kehittyi, taikinan painaminen vuokiin kävikin tosi nopeasti. Vaniljakreemin tekeminen oli nopeaa, itse en malttanut vatkata voita vaahdoksi vaan sekoitin vaan puuhaarukalla huoneenlämmössä olleen voin, ja siksi ehkä täyte jäi aavistuksen liian löysäksi. Sokerikuorruteen laittaminen leivosten päälle kokeili taas kärsivällisyyttä, koska kuorrutettavia leivoksia tuntui riittävän loputtomiin. Kuorrutin leivokset kolmessa erässä, koska pelkäsin, että kuorrute ehtisi muuten kuivua liikaa jotta nonparellit en