Kotiloita
Koska sukuun on saatu vuoden sisällä pari pientä poikaa, ajattelin tehdä näille pienille pikkuserkuksille pehmoeläimet. Oma 17-vuotiaani halusi myös samanlaisen, joten aloitin reippaasti kolmen kotilon sarjatuotannon ilman minkäänlaista käsitystä miten tuollaisia virkataan apuna vain espanjankielinen ohje. Tiedoksi tässä vaiheessa, että en osaa espanjaa.
Lopputulokseksi sain kolme kaverusta, jotka näyttävät kovasti samanlaiselta kuin alkuperäisessä ohjeessa, vaikka teinkin jotkin kohdat vähän eri tavalla.
Sitä en tiedä, oliko viisasta laittaa tällä olemattomalla virkkauskokemuksella väkerretty elukka lapselle, jonka äiti on intohimoinen käsityöharrastaja ja mummi virkannut lähes koko ikänsä. Luotan kuitenkin siihen, että pikkumies itse osaa katsoa pieniä virheitä läpi sormiensa.
Lopputulokseksi sain kolme kaverusta, jotka näyttävät kovasti samanlaiselta kuin alkuperäisessä ohjeessa, vaikka teinkin jotkin kohdat vähän eri tavalla.
Sitä en tiedä, oliko viisasta laittaa tällä olemattomalla virkkauskokemuksella väkerretty elukka lapselle, jonka äiti on intohimoinen käsityöharrastaja ja mummi virkannut lähes koko ikänsä. Luotan kuitenkin siihen, että pikkumies itse osaa katsoa pieniä virheitä läpi sormiensa.
Oikein maukas kotilo tuli, sarvet menevät mukavasti pieneen suuhun. En tiedä tuleeko tuosta pojasta sitten joku kulinaristi kun jo noin pienenä kotiloita syö.
VastaaPoistaEn menisi myöskään omalla virkkauskokemuksellani kehumaan, joten pienet virheet eivät sieltä erotu. Ja sitä paitsi, luin jostain että jotkut tekevät tarkoituksella käsityöhön virheen, nimenomaan siksi että se näyttää käsintehdyltä, eikä koneen tekemältä. Tähän minä itse vetoan aina :D